20170630

Kesätukka



Mä leikkasin itelleni hauskan kesäkampauksen ja jätin oranssin neutralointiin tarkoitetun vaaleansinisen värin päähäni liian pitkäksi aikaa. Mulla on nyt vaalea mintunvihreä pottatukka, josta sojottaa sieltä täältä pari-kolme pidempää hiusta, jonka niskaosuus oli pakko leikata lyhyemmäksi kuin olisin halunnut (koska en saanut pidemmällä terällä yhtä tarkkaa reunaa), mutta josta olen kuullut pelkkiä kehuja.

Tää oli ehkä mun pisimpään harkittu hiusmuutos vuosiin. Mä pohdin jo huhtikuussa, että tähän pitäisi keksiä jokin helposti tasapitkäksi kasvava malli, ja mikäs sen parempi kuin pottakampaus. Hiusten latvat ovat jo tasapitkät, eikä niiden kasvaessa tarvi kuin siistiä niskaa. Mä oon tykännyt tästä tukasta ihan kamalasti, se tuntuu hirveän persoonalliselta ja sille ei tarvi tehdä yhtään mitään muuta, kuin vähän pörröttää merisuolaliuoksen tai hiuslakan avulla (tai mun tapauksessa, kastella joka aamu ja hiustenkuivaajalla pakottaa molemmilla ohimoilla olevat voimakkaat pyörteet alas - juuri kun kehuin, etten lämpökäsittele tukkaani ollenkaan).



Pee äs - mä pahoittelisin taustalla näkyvää sotkua, mutten näe siihen aihetta. Meillä eletään normaalia elämää, ja ainakin meidän elämään kuuluu satunnainen sotku.

20170619

Tulipalo

HS: "Kerrostalotyömaan tulipalo työllisti palokuntaa myöhään yöhön Pohjois-Helsingissä – poliisi teki kaasupulloja vaarattomiksi ampumalla"
HS: "Poliisi: Siltamäen valtava tulipalo näyttää syttyneen 9–10-vuotiaiden lasten tulileikeistä"



Meillä oli viimeyönä astetta jännempi meno, kun ihan tuosta naapurista alkoi kuulua kymmenen jälkeen hurjaa pamahtelua. Koira alkoi haukkua. Sanoin sille, ettei ole mitään hätää, naapurissa vain kolistellaan, mutta siirtäessäni edessä ollutta verhoa, paljastui naapuritalon takaa valtava savupatsas ja liekit leiskuivat puiden välissä. Nappasin mukaani vain avaimet ja lähdin seuraamaan sivusta, kun vähän matkan päässä rakenteilla olevan kerrostalon pihalla paloi.

Puistossa oli mun lisäkseni koko naapurusto, Hesarin arvion mukaan toista sataa ihmistä. Mä en edes tiennyt, että näillä kulmilla asuu niin paljon ihmisiä, kun täällä harvemmin näkyy mitään liikettä. Kaveri totesikin jossain vaiheessa iltaa, että olisi sitä varmaan parempiakin tapoja tutustua naapureihin.



Jos joku ei jaksa avata noita alkuun linkittämiäni Hesarin juttuja tästä, selitän parhaani mukaan omin sanoin mitä tästä tiedetään ja millaisia tarinoita meidän kylällä tästä liikkuu.

Kymmenen aikaan hätäkeskus sai soiton, että tällä rakennustyömaalla sijaitseva puurakennus on tulessa. Rakennuksessa oli taloyhtiön yhteisiä tiloja, kuten kerhohuone. Kovat pamaukset, jotka kuuluivat meille asti, olivat peräisin kuumudessa räjähtäneistä kaasupulloista, joista paikan päällä kuulin ainakin yhden lentäneen rakenteilla olevan talon katolle ja sytyttäneen siellä pienemmän palon.

Mä olin paikalla vähän varttia yli kymmenen jälkeen, ja heti tämän jälkeen alettiin sammuttaa tulta. Kun lähdin paikalta puoli kahdentoista aikaan, pihan rakennus oli enää kasa kytevää puuta. Puolen yön jälkeen alkoi kuulua uutta pamahtelua, ja lähdin naapureiden kanssa ottamaan siitä selvää. Poliisi ampui pelastuslaitoksen pyynnöstä kaasupulloja vaarattomaksi. Laskimme yhteensä 43 laukausta hieman vajaan puolen tunnin aikana. Sammutustöitä tehtiin aamuyöhön asti.

Seuraavana aamuna porukkaa kiinnosti yhä rakennustyömaan tapahtumat, ja naapuri tiesi kertoa jo ennen uutisia, että tapausta tutkittiin edellisestä illasta poiketen murhapolttona, sillä työmaalla oli vielä vähän ennen palon alkua ollut työmiehiä. Tämä muuttui törkeäksi vahingonteoksi muutaman tunnin päästä. Palosta ei tullut henkilövahinkoja.

Joku naapuritalon lapsista osasi sanoa, että samassa pihassa leikkinyt noin kahdeksanvuotias lapsi olisi ystävineen sytyttänyt palon, ja uutiset vahvistivat parin tunnin päästä palon syttyneen 9-10 vuotiaiden lasten leikeistä. Poliisi ei ole kommentoinut leikkien laatua, mutta muutamasta suusta on kuulunut tarina eristevillasta ja bensasta, sekä saman lapsiporukan yrityksestä polttaa puu samassa puistossa aiemmin päivällä. Aamupäivällä arvioitiin, että palosta aiheutuneet "vahingot ovat miljoonaluokkaa".



Mun on ollut jotenkin tosi vaikea suhtautua mitenkään tähän incidenttiin. Mun on hankala kietoa mun päätäni sen ympärille, että tää tosiaan tapahtui kivenheiton päässä mun kotiovelta, ja vielä vaikeampaa mun on ollut ymmärtää se, että naapuri oli kuullut pelastuslaitoksen arvioivan, että jos olisi tuullut yhtään kovempaa, olisi koko naapurusto palanut pikavauhtia poroksi - meidän naapurusto koostuu useasta kymmenestä tiiviisti rakennetusta vanhasta puutalosta.

Vaikka tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä, mä oon viettäny koko päivän murehtien sitä, miten paljon pahemmin tässä koko hommassa olisi voinut käydä. Onneksi pelastuslaitos oli paikalla nopeasti ja keli oli lähes tyyni.

20170615

Riian vanhakaupunki



10. kesäkuuta kävin ystäväni kanssa pikaisella päiväseikkailulla Latvian pääkaupungissa, Riiassa. Lento lähti Helsinki-Vantaan lentokentältä puoli kymmenen aikaan aamulla, kesti noin 45 minuuttia ja sen jälkeen oltiinkin jo Latviassa, Riian kansainvälisellä lentokentällä. Me ostettiin infosta vitosella 24h matkakortit, vaikka oltaisiin luultavasti pärjätty vähemmälläkin, otettiin parkkipaikan nurkasta bussi 22 keskustaan, ja puolin tunnin kuluttua jäimme 11. novembra krastamalan pysäkillä vanhankaupungin kupeessa kyydistä.



Riian vanhakaupunki, Vecrīga, ei poikennut oikeastaan ihmeemmin muistakaan vanhoistakaupungeista, joissa olen käynyt. Silmiinpistävin ero oli varmaankin kirkkojen määrä: löysimme pieneltä alueelta ainakin neljä kirkkoa, ja luonnollisesti kuvasimme jokaisen. Yllä olevat kuvat ovat Pyhän Pietarin kirkosta, jonka korkea torni hyppäsi silmille heti, kun jäimme bussista, ja joka toimikin hyvänä maamerkkinä koko reissun ajan.



Kävimme katsomassa Vapauden muistomerkkiä ja kävelimme siitä suoraan istuskelemaan Bastejkalns-puistoon. Puistossa soitti vanha mies trumpetilla Finlandia-hymniä pysähtyessämme ottamaan valokuvaa läheisestä sillasta. Jo aamulla ilma tuntui vähän lämpimältä meidän arktiseen ilmastoon tottuneella ihollamme, joten istuskelimme aika pitkän tovin puistossa, pohtien sopivaa ruokapaikkaa.



Kerrankin kävi sään suhteen hyvä tuuri: ilma Riiassa oli hurjan lämmin ja aurinkoinen. Söimme Desiderata-nimisessä ravintolassa erittäin kohtuuhintaiset hampurilaisateriat ja jatkoimme kiertelyä. Törmäsimme kahteen polttariporukkaan, neljään hääseurueeseen ja törmäsimme paikallisiin poliiseihin - jotka kävelivät ohi meistä, eikä heillä siis ollut meille mitään asiaa. Käyttäydyimme kunnolla koko reissun, paitsi silloin, kun jouduin seisomaan keskellä autotietä saadakseni hyvän kuvan jonkin rakennuksen katosta ilman, että katujen päällä roikkuvat katuvalot tulivat sotkemaan kuvaa.



Kahden aikaan lähdimme kävelemään Vanšu-sillan yli kauemmas vanhastakaupungista, sillä ystäväni oli tarkoitus käydä Kipsalassa sijaitsevalla messukeskuksella (exhibition center) järjestettävässä kissanäyttelyssä, jonne olikin matkaa mukavat kolme kilometriä, jonka lisäksi menomatka joutui jos jonkinmoisen syrjäisen kiertotien kautta. Sääkin "suosi" matkailijoita: lähtiessämme kohti Kipsalaa lämpötila oli noussut 24 asteeseen, aurinko porotti lähes kirkkaalta taivaalta ja iPhonen sääsovelluksen mukaan ilmankosteus lähenteli kuuttakymmentä prosenttia. Suomen kylmyyteen tottuneina me tietysti hikoilimme, valitimme ja ruikutimme koko ikuisuudelta tuntuneen kävelymatkan ajan.

Perille päästyämme kiersimme kissanäyttelyn läpi, lähdimme takaisin ja päätimme, että otamme ensimmäisen bussin takaisin vanhaankaupunkiin. Kävelimme vanhankaupungin poikki samalle paikalle, jossa olimme aamulla jääneet bussista, ja hyppäsimme tien toiselta puolelta bussiin 22, joka vei meidät suoraan lentokentälle. Lentomme oli tarkoitus lähteä 17:45, joten ajattelimme olla kentällä hyvissä ajoin, jotta ehdimme vähän toipua kaupungin helteestä, juoda jääkahvit lentokentän Costa Coffeessa ja olla ajoissa turvatarkastuksista läpi ja lähtöportilla. Olimme perillä vähän kolmen jälkeen.

Kentällä meille selvisi, että lentomme myöhästyi yli tunnilla, sillä Helsingin päässä lentoyhtiön piti jäädä odottamaan myöhästyneeltä lennolta tulevia jatkolentolaisia. Istuimme siis Costassa vähän yli kuuteen asti ja pääsimme koneeseen varttia vaille seitsemän aikoihin. Kone lähti lopulta 19:10, vielä kymmenen minuuttia arvioidusta lähtöajasta myöhässä.

20170608

Hiustenhoitorutiineja ja kasvupäivitys

Jostain syystä tuolla sivupalkissa näkyvää suosittua-listaa on aikojen alusta asti hallinnut mun hiuksista kertovien postausten trio, ja koska edellisestä kasvupäivityksestä on kulunut jo vähän vajaa kolme kuukautta, on varmaan korkea aika esitellä kaikille kiinnostuneille, kuinka mun tukkani on kuluneiden kuukausien aikana kasvanut. Kerron tässä samalla teille mun hiustenhoitorutiinistani, nyt kun mulle on sellainenkin kehittynyt.

Te, jotka ette tarinan kanssa ole vielä tuttuja, saatatte haluta tutustua ensin hiusteni tosi lyhyeen historiaan, eli postaukseen tammikuulta, jossa kerron vähän taustoja sille, millaisten vaiheiden kautta päädyin ajelemaan hiukseni kaljuksi vuodenvaihteessa. Oon tehnyt yhden päivityksen maaliskuussa, ja sitä pääset kurkkaamaan tästä. Lisäksi oon tehnyt Youtubeen videon, jossa vertailen heikkoa itsetuntoani tukemaan ostettuja peruukkeja keskenään; video löytyy tästä.



Maaliskuun puolivälissä mun päässä oli hiusta arviolta 2,5-3 senttimetrin verran, ja se oli juuri saanut ensimmäisen värinsä. Värjäys suoritettiin vaalennuspesulla, eli hapatteen ja vaalennusjauheen lisäksi sotkin kulhoon shampoota, hieroin kuiviin hiuksiin, vaahdotin ja annoin muhia puolisen tuntia, jottei hius vaurioituisi heti alkuunsa normaalista vaalennuksesta. Kaikki sen jälkeiset vaalennukset on tehty samalla menetelmällä, ja kaikki värjäykset ja keltaisuuden pois taittamiset on puolestaan tehty Biozellin color maskilla, jotka on lantrattu runsaaseen hoitoaineeseen. Pelkkää väriä tämä uusi hius ei ole siis koskaan nähnytkään, vaan kaikki on aina laimennettu mahdollisimman hellävaraiseksi.

Pesuun mä käytän taloudellisista syistä kaikkein halvimpia Xtran shampoota ja hoitoainetta, ja kerran kahdessa viikossa pesen hiukset lisäksi Biozellin syväpuhdistavalla shampoolla ja muhitan Biozellin syväkosteuttavaa hoitoainetta päässä tunnin parin verran, jotta tukka varmasti kosteutuu - vaalennuspesun jälkeen vähän pidempään. Pesuvesi on aina niin viileää kuin suihkusta tulee, eli ei kovin viileää, koska meidän suihkusta tulee jostain syystä vain lämmintä vettä. Pitäisi soittaa siitä huoltoon.

Lyhyiden hiusten hyviä puolia on se, että niiden pesuväli voi olla vähän pidempi ilman, että hius kuitenkaan näyttää likaiselta (ainakin mulla). Mä shampoopesen tällä hetkellä hiukseni kahdesti viikossa, ja niistäkin joka toisen kerran Lamictalin hoitavalla pesunesteellä kuivan, atooppisen ja ärtyneen päänahan vuoksi - kun pituutta tulee lisää, tulee joukkoon kolmaskin pesukerta.

Mä en lämpökäsittele mun hiusta tällä hetkellä ollenkaan, enkä käytä mitään muotoiluaineita, vaan mä yritän olla mahdollisimman hellä mun kärsineelle kruunulleni. Kampaan hiukset vasta niiden kuivuttua, tällä hetkellä kuivumiseen menee arviolta 30-45 minuuttia. On tosi helpottavaa huomata, ettei hiusten ja päänahan alkuvuoden kärsimys vaikuttanut niiden paksuuteen takaisinkasvaessa.



Siitä pääsemmekin tähän päivään. Aamulla mittanauha tiesi kertoa, että pituutta hiuksella on jo kuusi senttimetriä, värinä tukalla on aivan ihana itse miksattu oranssi ja juurikasvua on jo reippaan sentin verran, mutta mulla ei todellakaan ole kiirettä hankkiutua siitä eroon. Suunnitelmissa mulla olisi hankkia vaalea liukuvärjäys latvoihin ja antaa tyven kasvaa ihan oman värisenään: ylläpito on huomattavasti hellävaraisempaa ja helpompaa, kun väriä tarvii laittaa vain latvoihin, eikä juurikasvusta ole haittaa, ja jos tämä hiuskatastrofi joskus uusiutuu, ei hiusta tarvi leikata tyvestä asti pois.

Joku kuitenkin kysyy tästä: kyllä. Mun tukka kasvaa luonnostaan tuollaisessa asennossa. Mulla on molemmilla ohimoilla ja päälaella niin voimakkaat pyörteet, että tukka sojottaa mihin sattuu, eikä hiusten runsas määräkään anna suortuvien laskeutua ennen, kuin pituutta ja täten massaa tulee tukalle vähän lisää. Mun ohimot sojottavat siis luonnostaan sivuille, ja mun päälaella karva kasvaa ylöspäin, enkä mä saa sille tehtyä mitään nyt, kun oon päättänyt, ettei tukka vielä tän pituisena mitään muotoiluaineita tule näkemään. Nyt jos vielä keksisi hyvän ihonhoitorutiinin niin olisi kyllä ihan huippua.

20170601

Maailman kaunein levy



Mun lempiyhtye Bastille julkaisi huhtikuun 22. päivä vietettyn Record Store Dayn kunniaksi uuden singlen, jota mun muutama kaveri metsästikin pitkin kotikaupunkejaan viikkokausia. Pitää myöntää, että taisi massahysteria tarttua muhunkin, koska itsekin päätin kyseisen vinyylin haluta ja etsinkin sitä niin Suomesta kuin Ruotsistakin tuloksetta. Kaverit saivat omat singlensä eri puolilta Eurooppaa muiden kaverien avustuksella, ja mä löysin omani CDON.comista. Kuten tavallista, tilaus vain venyi ja venyi ja mua ehti jo alkaa naurattaa hurjasti oma kovapäisyyteni: mä olin päättänyt levyn hankkia ja se sitten etsittiin ihan väkisin, vaikkei meiltä löydy eläinten takia edes vinyylisoitinta.