20170712

Linkitä blogisi

Mun blogin lukulista on hitaasti mutta varmasti tehnyt kuolemaa nyt useamman vuoden, ja oon säännöllisen epäsäännöllisesti huudellut uuden luettavan perään. Suuri osa tämän kautta löytämistäni blogeista on kuitenkin jäänyt tauolle tai lopettanut muutaman kuukauden sisällä.



Nyt hakusessa on jälkeen uutta luettavaa! Erityisesti toivoisin  löytäväni "sekablogeja", eli blogeja, joiden kaikki postaukset eivät liity kauneuteen, eläimiin, sisustukseen tai ruuanlaittoon, vaan mukaan mahtuu tekstittömiä kuvapostauksia, kuvattomia tekstipostauksia, omia ajatuksia, kuulumisia ja arkielämää. Tiukempikin kategorisointi on kuitenkin okei, eli jos blogisi keskittyy vain johonkin tarkempaan aihealueeseen, on senkin linkki enemmän kuin tervetullut!

Linkkejä otan vastaan kaksi viikkoa, eli 26.7.2017 asti. Tämän jälkeen valitsen linkitetyistä kolme suosikkiani, jotka esittelen omassa blogissani. Muistathan mainita kommentissasi, saako blogisi banneria käyttää linkitettyjen blogien esittelyissä.

Ps! Myös muiden some-kanavien linkittely on sallittua (Instagram, Twitter, Tumblr tms)!

20170710

Puutarha



Muru on hurjan innostunut puutarhanhoidosta, kiitos meidän naapurien! Mä itse nautin enemmän sisällä olevien viherkasvien hoidosta, mutta nyt Muru oli saanut kukkapenkin niin kauniiksi, että oli pakko käydä kuvailemassa.



Naapurin pihasta löytyi pieni tammen taimi, jonka mä adoptoin parvekkeelle kukkaruukkuun. Se selviää ruukussa useamman vuoden, ja se saa muuttaa meidän mukana täältä minne me ikinä päätetäänkään muuttaa.

Nurmikko meillä kuivui, kun olin vanhemmilla, mutta reipas kastelu on saanut sen toipumaan. Ulkona on ollut yli 20 astetta nyt pari päivää, ja sisällä tuntuu olevan tuplasti kuumempi. Onneksi pihassa voi käydä vilvottelemassa, ja nyt se on miellyttävääkin. Ostettiin pihaan puutarhakalusteet ja ollaan syöty ulkona nyt parina iltana, kun Murun vanhemmat ovat kylässä.

20170702

Helsinki Pride 2017




Helsinki Pride on jälleen kerran saanut arvoisensa päätöksen! Viikon mittainen tapahtuma päättyi lauantaina 1. heinäkuuta perinteiseen Pride-kulkueeseen, joka lähti Helsingin keskustasta Kansalaistorilta ja kulki keskustan läpi Kaivopuistoon, jossa kulkue päättyi muutaman tunnin mittaisiksi puistojuhliksi. Olin mukana kolmatta kertaa, mutta tää oli mun ihka ensimmäinen Pride-kulkue ikinä! Kuulun itsekin sateenkaarevaan kansaan (Muru on naisolento, jos joku ei vielä tiennyt!), joten mä koin tosi tärkeäksi osallistua kulkueeseen edes kerran elämässäni.

Lähdin reissuun Murun, hänen ystävänsä Sannin sekä vanhojen työkaverieni Maijan ja Jonnin kanssa marssimaan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta. Sää suosi meitä siinä mielessä, että vettä ei satanut koko päivänä, mutta aurinko ei meille kyllä lämpöään suonut. Eipä tuo haitannut, fiilis oli katossa ja vain sillä oli merkitystä! Tykkäsin melkein kulkueesta enemmän kuin itse puistojuhlasta (liekö syy vähemmän mieluisten esiintyjien) ja aion todellakin osallistua seuraavanakin vuonna! ♡

20170630

Kesätukka



Mä leikkasin itelleni hauskan kesäkampauksen ja jätin oranssin neutralointiin tarkoitetun vaaleansinisen värin päähäni liian pitkäksi aikaa. Mulla on nyt vaalea mintunvihreä pottatukka, josta sojottaa sieltä täältä pari-kolme pidempää hiusta, jonka niskaosuus oli pakko leikata lyhyemmäksi kuin olisin halunnut (koska en saanut pidemmällä terällä yhtä tarkkaa reunaa), mutta josta olen kuullut pelkkiä kehuja.

Tää oli ehkä mun pisimpään harkittu hiusmuutos vuosiin. Mä pohdin jo huhtikuussa, että tähän pitäisi keksiä jokin helposti tasapitkäksi kasvava malli, ja mikäs sen parempi kuin pottakampaus. Hiusten latvat ovat jo tasapitkät, eikä niiden kasvaessa tarvi kuin siistiä niskaa. Mä oon tykännyt tästä tukasta ihan kamalasti, se tuntuu hirveän persoonalliselta ja sille ei tarvi tehdä yhtään mitään muuta, kuin vähän pörröttää merisuolaliuoksen tai hiuslakan avulla (tai mun tapauksessa, kastella joka aamu ja hiustenkuivaajalla pakottaa molemmilla ohimoilla olevat voimakkaat pyörteet alas - juuri kun kehuin, etten lämpökäsittele tukkaani ollenkaan).



Pee äs - mä pahoittelisin taustalla näkyvää sotkua, mutten näe siihen aihetta. Meillä eletään normaalia elämää, ja ainakin meidän elämään kuuluu satunnainen sotku.

20170619

Tulipalo

HS: "Kerrostalotyömaan tulipalo työllisti palokuntaa myöhään yöhön Pohjois-Helsingissä – poliisi teki kaasupulloja vaarattomiksi ampumalla"
HS: "Poliisi: Siltamäen valtava tulipalo näyttää syttyneen 9–10-vuotiaiden lasten tulileikeistä"



Meillä oli viimeyönä astetta jännempi meno, kun ihan tuosta naapurista alkoi kuulua kymmenen jälkeen hurjaa pamahtelua. Koira alkoi haukkua. Sanoin sille, ettei ole mitään hätää, naapurissa vain kolistellaan, mutta siirtäessäni edessä ollutta verhoa, paljastui naapuritalon takaa valtava savupatsas ja liekit leiskuivat puiden välissä. Nappasin mukaani vain avaimet ja lähdin seuraamaan sivusta, kun vähän matkan päässä rakenteilla olevan kerrostalon pihalla paloi.

Puistossa oli mun lisäkseni koko naapurusto, Hesarin arvion mukaan toista sataa ihmistä. Mä en edes tiennyt, että näillä kulmilla asuu niin paljon ihmisiä, kun täällä harvemmin näkyy mitään liikettä. Kaveri totesikin jossain vaiheessa iltaa, että olisi sitä varmaan parempiakin tapoja tutustua naapureihin.



Jos joku ei jaksa avata noita alkuun linkittämiäni Hesarin juttuja tästä, selitän parhaani mukaan omin sanoin mitä tästä tiedetään ja millaisia tarinoita meidän kylällä tästä liikkuu.

Kymmenen aikaan hätäkeskus sai soiton, että tällä rakennustyömaalla sijaitseva puurakennus on tulessa. Rakennuksessa oli taloyhtiön yhteisiä tiloja, kuten kerhohuone. Kovat pamaukset, jotka kuuluivat meille asti, olivat peräisin kuumudessa räjähtäneistä kaasupulloista, joista paikan päällä kuulin ainakin yhden lentäneen rakenteilla olevan talon katolle ja sytyttäneen siellä pienemmän palon.

Mä olin paikalla vähän varttia yli kymmenen jälkeen, ja heti tämän jälkeen alettiin sammuttaa tulta. Kun lähdin paikalta puoli kahdentoista aikaan, pihan rakennus oli enää kasa kytevää puuta. Puolen yön jälkeen alkoi kuulua uutta pamahtelua, ja lähdin naapureiden kanssa ottamaan siitä selvää. Poliisi ampui pelastuslaitoksen pyynnöstä kaasupulloja vaarattomaksi. Laskimme yhteensä 43 laukausta hieman vajaan puolen tunnin aikana. Sammutustöitä tehtiin aamuyöhön asti.

Seuraavana aamuna porukkaa kiinnosti yhä rakennustyömaan tapahtumat, ja naapuri tiesi kertoa jo ennen uutisia, että tapausta tutkittiin edellisestä illasta poiketen murhapolttona, sillä työmaalla oli vielä vähän ennen palon alkua ollut työmiehiä. Tämä muuttui törkeäksi vahingonteoksi muutaman tunnin päästä. Palosta ei tullut henkilövahinkoja.

Joku naapuritalon lapsista osasi sanoa, että samassa pihassa leikkinyt noin kahdeksanvuotias lapsi olisi ystävineen sytyttänyt palon, ja uutiset vahvistivat parin tunnin päästä palon syttyneen 9-10 vuotiaiden lasten leikeistä. Poliisi ei ole kommentoinut leikkien laatua, mutta muutamasta suusta on kuulunut tarina eristevillasta ja bensasta, sekä saman lapsiporukan yrityksestä polttaa puu samassa puistossa aiemmin päivällä. Aamupäivällä arvioitiin, että palosta aiheutuneet "vahingot ovat miljoonaluokkaa".



Mun on ollut jotenkin tosi vaikea suhtautua mitenkään tähän incidenttiin. Mun on hankala kietoa mun päätäni sen ympärille, että tää tosiaan tapahtui kivenheiton päässä mun kotiovelta, ja vielä vaikeampaa mun on ollut ymmärtää se, että naapuri oli kuullut pelastuslaitoksen arvioivan, että jos olisi tuullut yhtään kovempaa, olisi koko naapurusto palanut pikavauhtia poroksi - meidän naapurusto koostuu useasta kymmenestä tiiviisti rakennetusta vanhasta puutalosta.

Vaikka tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä, mä oon viettäny koko päivän murehtien sitä, miten paljon pahemmin tässä koko hommassa olisi voinut käydä. Onneksi pelastuslaitos oli paikalla nopeasti ja keli oli lähes tyyni.

20170615

Riian vanhakaupunki



10. kesäkuuta kävin ystäväni kanssa pikaisella päiväseikkailulla Latvian pääkaupungissa, Riiassa. Lento lähti Helsinki-Vantaan lentokentältä puoli kymmenen aikaan aamulla, kesti noin 45 minuuttia ja sen jälkeen oltiinkin jo Latviassa, Riian kansainvälisellä lentokentällä. Me ostettiin infosta vitosella 24h matkakortit, vaikka oltaisiin luultavasti pärjätty vähemmälläkin, otettiin parkkipaikan nurkasta bussi 22 keskustaan, ja puolin tunnin kuluttua jäimme 11. novembra krastamalan pysäkillä vanhankaupungin kupeessa kyydistä.



Riian vanhakaupunki, Vecrīga, ei poikennut oikeastaan ihmeemmin muistakaan vanhoistakaupungeista, joissa olen käynyt. Silmiinpistävin ero oli varmaankin kirkkojen määrä: löysimme pieneltä alueelta ainakin neljä kirkkoa, ja luonnollisesti kuvasimme jokaisen. Yllä olevat kuvat ovat Pyhän Pietarin kirkosta, jonka korkea torni hyppäsi silmille heti, kun jäimme bussista, ja joka toimikin hyvänä maamerkkinä koko reissun ajan.



Kävimme katsomassa Vapauden muistomerkkiä ja kävelimme siitä suoraan istuskelemaan Bastejkalns-puistoon. Puistossa soitti vanha mies trumpetilla Finlandia-hymniä pysähtyessämme ottamaan valokuvaa läheisestä sillasta. Jo aamulla ilma tuntui vähän lämpimältä meidän arktiseen ilmastoon tottuneella ihollamme, joten istuskelimme aika pitkän tovin puistossa, pohtien sopivaa ruokapaikkaa.



Kerrankin kävi sään suhteen hyvä tuuri: ilma Riiassa oli hurjan lämmin ja aurinkoinen. Söimme Desiderata-nimisessä ravintolassa erittäin kohtuuhintaiset hampurilaisateriat ja jatkoimme kiertelyä. Törmäsimme kahteen polttariporukkaan, neljään hääseurueeseen ja törmäsimme paikallisiin poliiseihin - jotka kävelivät ohi meistä, eikä heillä siis ollut meille mitään asiaa. Käyttäydyimme kunnolla koko reissun, paitsi silloin, kun jouduin seisomaan keskellä autotietä saadakseni hyvän kuvan jonkin rakennuksen katosta ilman, että katujen päällä roikkuvat katuvalot tulivat sotkemaan kuvaa.



Kahden aikaan lähdimme kävelemään Vanšu-sillan yli kauemmas vanhastakaupungista, sillä ystäväni oli tarkoitus käydä Kipsalassa sijaitsevalla messukeskuksella (exhibition center) järjestettävässä kissanäyttelyssä, jonne olikin matkaa mukavat kolme kilometriä, jonka lisäksi menomatka joutui jos jonkinmoisen syrjäisen kiertotien kautta. Sääkin "suosi" matkailijoita: lähtiessämme kohti Kipsalaa lämpötila oli noussut 24 asteeseen, aurinko porotti lähes kirkkaalta taivaalta ja iPhonen sääsovelluksen mukaan ilmankosteus lähenteli kuuttakymmentä prosenttia. Suomen kylmyyteen tottuneina me tietysti hikoilimme, valitimme ja ruikutimme koko ikuisuudelta tuntuneen kävelymatkan ajan.

Perille päästyämme kiersimme kissanäyttelyn läpi, lähdimme takaisin ja päätimme, että otamme ensimmäisen bussin takaisin vanhaankaupunkiin. Kävelimme vanhankaupungin poikki samalle paikalle, jossa olimme aamulla jääneet bussista, ja hyppäsimme tien toiselta puolelta bussiin 22, joka vei meidät suoraan lentokentälle. Lentomme oli tarkoitus lähteä 17:45, joten ajattelimme olla kentällä hyvissä ajoin, jotta ehdimme vähän toipua kaupungin helteestä, juoda jääkahvit lentokentän Costa Coffeessa ja olla ajoissa turvatarkastuksista läpi ja lähtöportilla. Olimme perillä vähän kolmen jälkeen.

Kentällä meille selvisi, että lentomme myöhästyi yli tunnilla, sillä Helsingin päässä lentoyhtiön piti jäädä odottamaan myöhästyneeltä lennolta tulevia jatkolentolaisia. Istuimme siis Costassa vähän yli kuuteen asti ja pääsimme koneeseen varttia vaille seitsemän aikoihin. Kone lähti lopulta 19:10, vielä kymmenen minuuttia arvioidusta lähtöajasta myöhässä.